Ensimmäiset päivät isäntäperheessä

Moin!

17.8.2018 koitti se päivä, jolloin kaikki lähtivät saapumisvalmennuksesta omiin isäntäperheisiinsä. Ajoimme bussilla Hampurin rautatieasemalle, ja pikkuhiljaa porukka lähti kukin omiin juniinsa. Mun juna oli vain 15 minuuttia myöhässä, mutta osalla ongelmana oli ettei ehtinyt junaan, juna oli paljon myöhässä ja vaihdon kanssa tuli ongelmia ja taisi yksi matkalaukkukin kadota. Onneksi mulla oli laukussa painoa vain 22,6 kg, eli sen jaksoi nostaa itse näppärästi junaan. Mun matka Hampurista Husumiin kesti vain kaksi tuntia, mutta viimeiset puoli tuntia kului jännittämiseen. Mitä ihmettä sanon sille isäntäperheelle? Mitä jos autossa tulee kauhea awkward silence? Mitä jos blaablaablaa...

Kello oli noin 15.35, kun juna saapui Husumiin. Vastaanotto oli ihan mahtava!! Mun perhe oli tehnyt ihanan kyltin, halasin kaikkia ja lähdettiin autolla kotiin Mildstedtiin. Juttua riitti koko vartin matkan ajaksi. Kotona mulle näytettiin paikkoja, ja mentiin ulos takapihalle syömään kakkua. Mun perhe on tosi ihana, ja tuli heti todella kotoisa olo! (ja mun saksaa kehuttiin paljon!!!!!!!)

Minä ja Klara

Perjantaina illalla käytiin vielä Husumin keskustassa italialaisessa syömässä ja kaupungin parhaassa jätskipaikassa syömässä jäätelöt. Ajettiin Nordseen rannalle katsomaan auringonlasku. Illalla annoin osan tuliaisista (nää tykkäs paljon ja salmiakkikin meni kaupaksi!!), järjestelin mun kamoja (niiiin ihanaa purkaa vihdoin matkalaukut) ja nukahdin todella nopeasti.

Lauantaina heräsin 10h yöunien jälkeen. Syötiin yhdessä aamupala, ja lähdin Klaran (h-sisko) ja Ulriken (h-äiti) kanssa kauppaan. Oon niin ilonen, kun löydettiin raejuustoa <333 Sitten kävin Ralfin (h-isä) kanssa Husumin keskustassa vaihdattamassa hänen kellon paristo ja kurkattiin Husumin kirkkoon. Kotona syötiin pieni snack ja ajettiin St. Peter Ordingin rannalle noin 45 minuuttia katsomaan kitesurfingia. Näin samalla nousuveden, niin outoa!!  Syötiin meksikolaista ja jälkiruoaksi nutellalätty. Kotona katottiin telkkaria, syötiin Abendbrot ja menin nukkumaan.

Husumin kirkko

Tällasella pikkutiellä saa ajaa satasta, mitä ihmettä XD

Kaikkialla paljon eläimiä ja ihan tasaista

Sunnuntai oli rento päivä. Kokattiin Klaran kanssa spaghetti bolognesea ja leivottiin omenakakku, namnam. Täällä käytetään resepteissä litrojen sijaan grammoja, hassua. Illalla mentiin perheen ja Klaran poikaystävän kanssa Nordseehen uimaan. Vesi oli tosi suolaista ja lämmintä. Todella hassua, että ennen kun voi mennä uimaan, täytyy varmistaa, että on Hochwasser. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta mikäs siinä, hauskaa oli.

Maanantaina käytiin Ulriken (h-äiti) kanssa ilmoittamassa mut asukkaaks tänne ja sitten kävin Ralfin (h-isä) kanssa pyörällä koululla. Tosi kiva pyöräreitti, 4 km ja ei mäen mäkeä!! Koulun rehtori Frau Freitag on ihan supermukava! Päädyin luokalla 10 fysiikkaprofiiliin (=painotukseen). Tiistaina eli huomenna alkaakin jo koulu!

Ekoina päivinä on ollut hyvä lähteä vaan kaikkeen mukaan, ettei ehdi tulla aika pitkäksi. Ei ole sanottavammin ollut koti-ikävää. Toisaalta kaikki on nyt uutta ja ihmeellistä. Ennen lähtöä mietin paljon, että miten pärjään kielen kanssa. Olen puhunut koko ajan saksaa, ja saanut ilmaistua melkein kaiken, minkä haluan. Tuntuu siltä, että näinä neljänä päivänä mun saksan ääntäminen on kehittynyt jo ihan älyttömästi, ja uusia sanojakin on tullut opittua. Mun perhe on aivan ihana, tosi samantapainen kuin omani Suomessa. <3

Suski

Saapumisvalmennus OWO

Moin! (pohjoissaksalainen tervehdys, jota käytetään usein Hallo:n lisäksi)

Mun ensimmäinen viikko Saksassa (12.8.-17.8.) kului pitkälti saapumisvalmennuksessa eli OWO:ssa (Orientierungswoche). Minä ja kymmenen muuta suomalaista saavuttiin Hampuriin lentokentälle sunnuntai-illalla, ja me, espanjalaiset, pari latvialaista ja joitain muita matkustettiin noin tunti bussilla Lauenburgiin Jugendherbergiin. Kun saavuttiin, oli jo pimeää. Saatiin pinssi, jossa luki oma nimi ja maa, iltapala (leipää) ja mentiin ylös huoneisiin laittamaan sängyt kuntoon ja aika pian nukkumaan. Onneks mun matkalaukku oli vain sen 23 kg, muuten portaat olis saattanut olla isompi ongelma. Illalla oli hiukan koti-ikävää, koska oli ahdasta ja kaikki uutta. Juttelin muiden kanssa, ja kaikilla oli samanlainen fiilis.

Viikon ohjelma

Maanantaina meidät tultiin herättämään jo seitsemältä, ja aamupala oli kahdeksalta (leipää, leipää ja leipää). Aamupäivällä kokoonnuttiin kaikki 41 vaihtaria ja 9 vapaaehtoista saliin, ja jokainen kertoi nimensä ja näytti kartalta kotimaan ja missä asuu Saksassa. Sitten meidät jaettiin neljään pienempään ryhmään, joissa pidettiin suurin osa "opetustuokioista". Aamupäivällä ehti tulemaan ihan kiitettävän kova nälkä, koska seuraava ruoka oli vasta klo 12.30 Mittagessen (päivän ainoa ns. kunnon ruoka). 

Sen jälkeen oli pidempi tauko, ja tutustuin muihin vaihtareihin sekä kävin kaupassa. Kaupassa oli leivät heti ekana. Kassalla hihna oli ihmeen pitkä ennen kassaa, mutta pakkaustila oli olemattoman pieni. 

Iltapäivällä käytiin AG-ryhmissä läpi koulua ja elämää kotimaassa, ja sitä, miten se eroaa saksaelämästä, ja omia odotuksia vaihdon suhteen. Sitten syötiin Abendbrot (joka oli kirjaimellisesti BROT...) No, kyllä tähän ruokarytmin varmaan tottuu. Illalla vielä YFU:n sääntöjä ja allekirjoitettiin jotain lappuja. Kaikki oli saksaksi, (onneksi) joten illalla sitä oli jo aika väsynyt. Jäin silti vielä yhteisiin tiloihin juttelemaan muiden kanssa. Hiukan koti-ikävää vieläkin, mutta vähemmän kuin edellisenä päivänä.

Tiistaina herätys jälleen seitsemältä ja aamupala kahdeksalta. AG:ssa puhuttiin joustamisesta ja sopeutumisesta. Pitkän tauon jälkeen taas ruoka, ja käytiin Mittagspausella kaupassa yhen suomalaisen kanssa. Napattiin molemmat vähän snackiä, jottei tulisi niin kova nälkä XD AG jatkui teemalla ystävät ja vapaa-aika ja sitten mentiin pienemmissä ryhmissä kaupunkikierros Lauenburgissa. Meidän piti kysyä tuntemattomilta ihmisiltä milloin mitäkin, jotta saatiin tehtävä suoritettua. Oli kiva huomata, että pystyy saksaksi kysymään strangereilta ohjeita (ja jopa ymmärtämään vastauksen) ja muistin teititellä :D

Illalla oli leiriolympialaiset, jossa oli erilaisia tehtäviä. Mä oli mukana yleistietotehtävässä (kysymykset sarjaa mikä joki virtaa Lauenburgin ohi yms.) ja meiän AG-ryhmä voitti!! Illalla jälleen juteltiin vaihtareiden kanssa, ja täällä alkaa olla tosi hyvä ryhmähenki ja kotoisa fiilis!

Vasemmalta minä, Linda Latviasta, Isidora Serbiasta, Irene Espanjasta, José Venezuelasta, Paolo Italiasta ja Hadrien Belgiasta

Lauenburg

Keskiviikkona jälleen herätys aamuvarhaisella, ja huomasi, että aamupalalla on aina vaan vähemmän porukkaa, koska ihmiset alkavat väsymään XD Aamupäivän AG:ssa puhuttiin kommunikaatiosta. Mittagessen ja päätin sitten tauolla ottaa päikkärit. Oi kun teki niiiiin hyvää!! Parhaat päikkärit pitkään aikaan! No, sitten iltapäivällä aiheena oli itsemääräämisoikeus ja puhuttiin omista rajoista. Abendbrotilla oli perunaa <33 tuli niin kotoisa olo! Sitten Girls/Boys talk. Suomalaisille ei-hirveän-kiusallinen keskustelutuokio, mutta monille muille sitä se oli.

Illalla hengailin yhteisissä tiloissa muiden kanssa, löydettiin kitara ja laulettiin ja soitettiin! Koko paikka täynnä ihania ihmisiä! Meillä oli myös muutamien kanssa todella syvällisiä keskusteluja milloin mistäkin. Saksan ymmärrys ja uskallus puhua on kasvanut päivä päivältä, mahtavaa!

Sry en jaksa säätää kuvan kääntämisen kaa, mut siis oikeesti perunoita!!!

Vasemmalta jälleen minä, Nora Suomesta, Sam Intiasta, Sasha ja Linda Latviasta ja Damla Turkista

Torstaina alkoi viimeinen kokonainen päivä leirillä. Puhuttiin isäntäperheen motiiveista ottaa vaihtari ja odotuksista sekä kulttuurista. Mittagessen ja mentiin pienellä porukalla kurkkaamaan Lauenburgia. On kyllä todella schön paikka. 

Elbe

PML edustaa

Sitten käytiin läpi matkustussääntöjä ja saatiin jokainen omat junalippumme ja pari muutakin lappua (btw oon saanut täällä leirillä enemmän paperimatskua kuin viime kouluvuoden aikana Suomessa). Valmisteltiin vielä Bunter Abendia.

Viimeisenä iltana oli Bunter Abend eli me vaihtarit järjestimme vapaaehtoisille (ja toisillemme) ohjelmaa, ja vaparit saivat lepoaikaa, koska he ovat olleet koko viikon hommissa. Jokainen maa oli valmistellut jotain (useimmiten laulu tai tanssi). Halusin itse laulaa vähän suomalaista musaa pianokomppauksella (oli muuten tosi kivaa soittaa vihdoin) ja sain Zugaben (!!!) ja lauloin vielä pätkän yhtä toista laulua. Suomi esitti letkajenkan ja kaikki ryntäsivät mukaan tanssimaan! 

Leirillä oli sääntönä pitää aina pinssi paidassa. Jos se oli unohtunut, joutui maksamaan 50 senttiä, ja niillä rahoilla käytiin kaupassa ostamassa Bunter Abendiin herkkuja. Säännöistä vielä sen verran, että jos oli myöhässä, joutui laulamaan oman maansa kansallislaulun, ja muutenkin pünktlichkeit (täsmällisyys) oli todella tärkeää. Mulle ei mikään ongelma.

Bunter Abend oli kyllä aivan mahtava. Juttelin Serbialaisen Filipin kaa kaikkea maailmantaloudesta ja -tilanteesta, omista elämistämme ja vaihdosta. Filip kysyi multa, että haluanko muuttaa Saksaan vai asua Suomessa. No, mä sanoin, että haluan varmaan jäädä Suomeen, koska tykkään kotimaastani, ja siellä kaikki on hyvin. Oli outoa kuulla hänen suustaan, että "Vau! On outoa, mutta mukavaa kuulla, että joku haluaa asua kotimaassaan, sillä melkein kaikki haluavat Serbiasta pois, esimerkiksi siksi minä olen nyt vaihdossa kehittämässä saksantaitojani ja haluaisin muuttaa Saksaan". Täällä OWO:ssa on ihmisiä niin erilaisista paikoista, ja täytyy kyllä sanoa, että olen todella kiitollinen kotimaastani...

Henkevien keskustelujen lisäksi pidettiin koko porukalla hauskaa ja naurettiin muutamien virolaisten kanssa kielieroja (se, mikä viroksi tarkoittaa sotkuista huonetta, on suomeksi jotain aivan muuta ja hävytöntä XD). Illalla pakattiin laukut ja valmistauduttiin huomiseen isäntäperheeseen menoon.

Suomiporukkaa, vasemmalta Stiina, Anna-Meria ja minä

Perjantaina vielä seiskan herätys, pakkailua, aamupala ja ulos kamojen kanssa odottamaan bussia. Nyt alkoi taas jännittää... Vaihtoseikkailu jatkuu seuraavassa blogikirjoituksessa (ja päivittelen vaihtoig:tä @suskisaksassa useammin ja nopeammin).

Alles gut hier ja liebe Grüße ja sillee! <3
Suski

Lähtöpäivä

12.8. koitti se päivä, jota olen odottanut innolla, mutta samalla kauhulla. Aamulla hoidin kaikki aamutoimet, ja laukut oli jo pakattu. Lähdimme kotoa Turusta noin klo 11. Automatkan ensimmäinen tunti meni hyvin, kunnes alkoi kuulua outoa ääntä. Ajoimme seuraavasta liittymästä ulos, ja huomasimme, että takarengas oli mennyt rikki. No, soitimme varmuudeksi apua, mutta autossa olevat työkalut olivat riittävän hyvät, joten saimme itse renkaan vaihdettua. (Side note: vaihtarit, lähtekää kentälle ajoissa, mitä tahansa voi tapahtua...) Samalla tuli hieman testattua paineensietokykyä, ja unohdettua lähtö ja haikeat fiilikset hetkeksi.

Kumpi lähtee???

No, päästiin lopulta onnellisesti Helsinki-Vantaalle, ja oltiin noin 1,5 tuntia etuajassa. Käytiin syömässä, ja ruvettiin etsimään muita. Saksaan lähti tässä lähdössä yhteensä 11 suomalaista. Bagdrop meni hyvin, ja mulla jäi 400g alle painorajan! Hyvästit olivat haikeat, mutta ehkä vähän helpommat kuin olin olettanut. Tulee ikävä, mutta tästä alkaa mun oma seikkailu.

Päästiin tuvatarkastuksesta kunnialla läpi. Multa otettiin huumetesti (ei löytynyt mitään, ylläri). Käsimatkatavaroiden koossa tai painossa ei ollut onneksi mitään ongelmia. Vaihdettiin kuulumisia muiden kanssa, ja odotusaika meni todella nopeasti. Hampuriin menevä kone oli toooodella pieni, vain neljä paikkaa vierekkäin. Ikkunapaikka oli best! Ei tosin päästy lähtemään aikataulussa, koska sää ei ollut paras mahdollinen.

 Noustiin ilmaan noin 17.50, eli 20 minuuttia myöhässä, ja lento Hampuriin kesti vaivaiset 1h 50min. Kaikkien laukut tuli perille, ja toisella puolella oli iloisia YFU:n vapaaehtoisia vastassa. Me, espanjan ryhmä, pari latvialaista ja taisi siinä olla jotain muitakin vaihtareita, mentiin samalla bussilla reilu tunti Lauenburgiin Jugendherbergiin. Oli jo ihan pimeää, ja alkoi tulla aika kova nälkä. "Kirjauduttiin" sisälle, saatiin jokainen omat pinssit, jossa lukee oma nimi ja kotimaa, ja saatiin leipää iltapalaksi (lämmin ruoka olisi ollut kiva juttu) :))

Samassa huoneessa mun kanssa on latvialainen, unkarilainen, turkkilainen, espanjalainen ja intialainen. Kaikilla on vuoden kamat, joten omaa tilaa ei ole käytännössä ollenkaan. Illalla olo oli todella outo, ja epätodellinen. Koti-ikävää oli hiukan, mutta kun jutteli muiden kanssa, olo parani huomattavasti. Onneksi oli jo myöhä, ja nukahdin aika nopeasti :)

Nyt on keskiviikko, ja perjantaina mennään host-perheisiin! Kirjoittelen saapumisvalmennuksesta (OWO) myöhemmin. Mulle kuuluu hyvää, enkä halua olla liikaa yhteyksissä Suomeen.

Suski

Huomenna! - tj1

Moi!

Tänään on mun viimeinen kokonainen päivä Suomessa. Tuntuu niin hassulta... Laukut alkavat olla pakattu, ja käsimatkatavaroiden kanssa painorajassa (8kg) pysyminen on vaatinut jonkin verran luovuutta. Pakkaaminen oli ehkä vaivalloisempaa, kun olin odottanut. Onneksi vanhemmat lupasivat lähettää jotain tavaraa postissa perässä, jottei painon kanssa tule ongelmia, ja onneksi postitus Suomen ja Saksan välillä on suhteellisen edullista. Kirjoittelen varmaankin pakkailuistani ja tuliaisista myöhemmin.

Mitäs tässä on viikon aikana tapahtunut?

Maanantaina muutama kaverini tuli meille, tehtiin ruokaa, leivottiin ja tietty syötiin ja hengailtiin.

Tiistaina näin yhtä kaveria, kävin moikkaamassa mummia ja kiertelin vähän Turusssa

Keskiviikkona tein kunnon Turku-kierroksen Föli-pyörällä

Turun linna

Forum Marinum

Föri

Jokiranta

Tuomiokirkko

ja testailin ruoanlaittotaitojani

Torstaina ukki kävi meillä, mutta pääosin päivä oli omistettu pakkaussäädölle, jestas mikä työmaa...

Perjantaina kävin koulussa viimeistä kertaa hetkeen, ja ängin vanhan luokkani luokkakuvaan eturiviin keskelle XD oli kiva nähdä kavereita ja opettajia!

Illalla kävin Puolalanpuistossa hengaamassa muutamien meidän koululaisten kanssa, ja tutustuin samalla joihinkin ykkösiin, joiden kanssa tulen olemaan samalla vuosikurssilla vaihdon jälkeen.

Matkalaukku alkaa olla pakattu. Säädän vielä hieman käsimatkatavaroiden kanssa, ja laitan yhteystiedot jokaiseen laukkuun.

Jännittääkö? Tätä multa kysytään koko ajan. Toisaalta joo ja toisaalta ei. Laukkujen paino ja mahdolliset ongelmat kentällä jännittää, isäntäperheen tapaaminen jännittää, mutta muuten on tällä hetkellä aika epätodellinen fiilis lähdöstä, ja koko vaihdosta ylipäätään. Ei tunnu siltä, että olisin lähdössä yhtään minnekään, ja siksi tuntuu jotenkin oudolta jännittää.

Yleensä aamuisin on paljon parempi fiilis lähdöstä. Illalla on aikaa murehtia ja surkutella, että yhyy, jätän Suomen, miten selviän, tulee kamala ikävä, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä. On tää ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa. Huomista ja perheen hyvästelemistä odotan tosin aika kauhulla...

Tänään mulla on ohjelmassa pakkaamisen viimeistely, SIM-kortin vaihto (btw mua ei saa enää suominumerosta kiinni tänään iltakuuden jälkeen), kahvit kaverin kanssa, pappan moikkaaminen ja pienimuotoista nimpparijuhlintaa. Haluan vielä käydä kävelemässä kotinurkillani ja nappailla kuvia lempipaikoistani täällä.

Huomenna tähän aikaan ollaan ajamassa Helsinki-Vantaan kentälle, ja lento Hampuriin lähtee suomen aikaa 17.30. Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten Saksasta!

Suski

Läksiäiset

Pidin viime viikonlopun lauantaina läksiäiset sukulaisille ja sunnuntaina kavereille. Läksiäiset olivat taas yksi asia, josta stressasin, mutta ihan turhaan. Eli tulevat vaihtarit, turha stressata lähtövalmisteluja sun muita, kaikki kyllä järjestyy.

Lauantaina kokoonnuttiin sukulaisten (noin 10 ihmistä yhteensä) kanssa naapuriin isovanhempieni luokse. Läksärit olivat ihan perus kakkukahvit, ja juteltiin niitä näitä. Otin saksan lipun ja järkkärin mukaan, jotta sain otettua hyviä kuvia kaikkien kanssa.

Vanhemmat <3

Lauantaina illalla Saara (kaveri Tampereelta) tuli käymään meillä vuorokauden pikavisiitillä. Ehdittiin nauttimaan lauantaina vapaasta illasta ja katsottiin yksi leffa. Sunnuntaina herättiin aikaisin ja pidettiin hieno photoshoot lähipellolla. Turku on mahtava paikka siinä mielessä, että keskustaan menee autolla 10 minuuttia, ja lähimmälle pellolle kävelemällä 5 minuuttia :) Keskustassa syötiin "terveellisesti" (kakku ja Fontanan burgeri) ja hyökättiin kauppoihin. Vaihdon puolesta ostoslista alkaa olemaan aika tyhjä, onneksi.

Saaran lähdettyä lauantaina iltapäivällä aloimme kotona siivoamaan. Olin kutsunut yhdeksän kaveria, joista kahdeksan pääsi paikalle. Ilta oli mukavan rento. Söimme ja juttelimme. Ukkoskuuron lakattua lähdimme ulos ottamaan kuvia, jonka jälkeen tulimme sisälle tuhoamaan kakun. Oli niin ihanaa nähdä kaikkia kavereita kunnolla, ja vierasmäärä oli sopiva, sillä kaikkien kanssa ehti juttelemaan. Onneksi näemme vielä perjantaina koulussa, joten tunnelma ei ollut vielä niin haikea.

Sain myös mukaani ihania läksiäislahjoja, kiitos niistä. Tuntuu hyvältä lähteä KUUDEN päivän päästä, kun tietää, että kaikki rakkaat täällä Suomessa odottavat minua takaisin <3 Ja kiitokset vanhemmille suuresta järjestelyavusta!!

Muuta updatea sitten viimenäkemän:
Olen hoitanut kaikki ilmoitukset ulkoministeriöön, maistraatille ja kelalle, siirrellyt kuvia moneen paikkaan, testannut saksalaista SIM-korttia ja tehnyt koepakkauksen. Ensimmäisellä kerralla tilanne vaikutti jo varsin hyvältä. Toki ihan kaikki tavarat eivät olleet mukana, ja aion tehdä tilaa suomisuklaalle, mutta lähellä on, että painon puolesta saan kaikki kamat kerralla mukaan. (Ainahan loput voi lähettää postilla.) Kiitos Iidalle pakkausavusta!

Suski