Joulukuisen perjantai-illan ajatuksia

Moin!

Vaihtelun vuoksi kirjoittelen tänään täysin vapaamuotoisen postauksen, eli mitä mulla tällä hetkellä päässä liikkuu ja mitä juuri nyt haluan sanoa ilman minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa. Kuulumispostauksissa pyrin pääsemään joululoman aikana ajan tasalle, mutta jos malttamattomuus niiden suhteen iskee, kannattaa kurkata insta @suskisaksassa. Kunnon kuvaspämmi on luvassa seuraavassa postauksessa, ja tässä yhteydessä en valitettavasti jaksa lisäillä kuvia. Täällä on yllättävän paljon muuta tekemistä, ja jään blogin kirjoittamisessa helposti jälkijunaan kuten ehkä näkyy XD Mutta en halua blogin tuottavan stressiä, niin näillä mennään.

Fiilikset ovat olleet yleisesti aika hyvät. Itsenäisyyspäivänä koti-ikävä iski ensimmäistä kertaa pahasti. Yleensä mulla koti-ikävä on vain vartin hetki joskus illalla nukkumaan mennessä, kun sitä on yksin omassa huoneessa omien ajatustensa kanssa. Itsenäisyyspäivä on mulle myös henkilökohtaisesti tärkeä juhla, niin silloin tuntui yksinkertaisesti väärältä olla poissa kotoa. En pysynyt alkuunkaan kasassa koulun jälkeen, ja olin jotenkin henkisesti aivan poikki. Onneksi loppupäivälle riitti tekemistä, sillä Klaran uusi sänky oli saapunut meille ja sen kokoamiseen käytettiin mukavat viisi tuntia. Illalla sytytettiin kaksi kynttilää, syötiin joulutorttuja ja nukkumaan mennessä otin vielä ison suomen lipun sänkyyni unileluksi. Tämän überkoti-ikäväpäivän jälkeen ei ole ollut käytännössä mitään tunneskaalallisesti isompaa.

Vaihtarina ollessa ystävien hankkiminen on yllättävän kova työmaa. Allekirjoitan ihan täysin sen, että ensimmäiset kuukaudet on enemmän mudassa rämpimistä, ja vaikka kaikki on ihmeellistä ja uutta, niin silloin ei ole vielä omaa paikkaa uudessa maassa. Pari päivää sitten pari saksakamua ja vaihtarikamua kutsuivat minut mukaan päiväksi Flensburgiin (oltiin siellä tänään). Silloin tajusin, että alan nyt oikeasti nauttimaan elämästäni täällä. Tämä ei siis tarkoita, että mulla olisi ollut asiat ennen jotenkin huonommin, mutta nyt huomasin, että joku muu kysyi mut mukaan hengailemaan ja mulla alkaa olla täällä myös kunnon kaveripiiri. Perheessä oon löytänyt paikkani jo aikoja sitten, mutta joka päivä täällä oleminen alkaa tuntua kotoisammalta.

Ei sitä aina edes tajua miten paljon on kasvanut henkisesti näiden neljän kuukauden aikana ja miten paljon kaikkea hienoa on päässyt kokemaan ja mitä kaikkea on vielä edessä.

Henkisen kasvun huomaa rohkeudessa yrittää uusia asioita ilman (tai melkein ilman) ennakkoluuloja, rentous on lisääntynyt ja en sano, että olisin koskaan varsinaisesti pelännyt virheitä, mutta nyt suhtaudun niihinkin paljon rennommalla hällä väliä -otteella. Vaihdossa ollessa ylittää itsensä melkein joka päivä. Pienikin asia, kuten viittasin tänään tunnilla tuntuu joskus sankariteolta. Pidin myös ekan esitelmän saksaksi (historia, Karlspreis ja sain ysin!!!) ja sen jälkeen vielä elämästäni Suomesta. Ensiksi mainittu oli toki vaikea aihe, mutta kun vieraalla kielellä esiintyy luokan edessä (eikä tiedä itse melkein puoliakaan mitä sanoo XDD) muutti taas minua. Mäkin pystyn siihen.

Ihana ystäväni saksalainen koululiikunta on myös tehnyt hyvää rohkeusmielessä. Kaikista Studenlaufeista, fitnesstestistä ja mikäli laskuissa oon mukana pysyny ni yhteensä viidestä testistä oon päässyt läpi. Mielenkiinnolla ootan vielä ensvuoden kymppiluokkien lentopalloturnausta ja ties mitä sieltä vielä vastaan tuleekaan...........

Vaihto on antanut mulle niin paljon enemmän mahdollisuuksia, kun olisin ikinä osannut kuvitella. Ensinnäkin mun hostperhettä voi vaan kiittää. Oon viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa ja päässyt mm. Mallorcalle, eikä meillä ole ollut ongelmia käytännössä alkuunkaan. Alkusyksyn yksi ilta hostisän ja muiden musaopettajien kanssa anto mulle mahdollisuuden säestää viimetiistaisessa joulukonsertissa 5-9-luokkien kuoron 18 minuuttinen esitys. Sen ansioista, että oon combossa (koulun bigbandissä), kuorossa ja orkassa, pääsen ensi keväänä jokaisen porukan kanssa reissulle muutamaksi yöksi näkemään Saksaa ja musisoimaan. Lisäksi vuoden alussa meen tapaamaan yhtä vaihtarikaveria ja pääsen yksin reissailemaan junalla. Helmikuussa suuntaan Berliiniin Mittelseminaariin ja onneksi valitsin venäjän valinnaiseksi kieleksi. Nimittäin huhti-toukokuun vaihteessa pääsen kymmeneksi päiväksi Venäjälle, eli vaihtoon vaihdossa.

Jos joku olisi mulle neljä kuukautta sitten kertonut, mitä kaikkea tuun kokemaan, mitä mahdollisuuksia mulla on ja miten vaikeeta, mutta useimmiten ihanaa vaihto on ollut, en olis uskonut melkein sanaakaan.

Hyvää joulua kaikille ja paljon terkkuja! Frohe Weihnachten und Liebe Grüße!!
Suski