Synttäreitä ja arjen kiireitä

Moin!

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Paljon ehtii täällä koko ajan tapahtua, mutta jospa sitä joulukuun aikana pääsisi blogissakin ajan tasalle :) Nyt kuitenkin vähän kuulumisia loppulokakuulta ja marraskuun alusta.

Loppusyyslomaan sisältyi useita pyöräretkiä ja kotona chillailua. Yhtenä päivänä käytiin Klaran ja Arvidin kanssa Husumin rapupäivillä, ja torilta löytyi myös suklaakoju ja FAZERIN SINISTÄ!!! Kaks levyä kolmella eurolla, olis pitäny ostaa paljon enemmän varastoon, mutta ehkä joulutorilta sitten...

Tehtiin yks päivä Nudelpuddingia. Maistu aikalailla samalta kun makaroonilaatikko

Yks mun lempipyöräreiteistä

Loman viimeisinä päivinä epäilin hiukan, miten arki alkaa jälleen rullaamaan, mutta hyvinhän se maanantaina 22.10. lähti käyntiin. Fysiikan koe sujui ihan hyvin, tulin ensimmäistä kertaa bussilla kotiin ja samalla olin yksin. Bussin löytämisen jälkeen homma sujui ongelmitta. (Bussipaikasta lähtee siis kaksi samannumeroista bussia, joista vasemmanpuoleisella pääsee meille XD) YFU:n tukihenkilö tuli käymään meillä, ja hän on todella mukava!

Btw bussin stopnappulan ääni on kun auton töötti, ja ekalla matkalla ihmettelin, et kuka ihme meille tööttäilee, kun ajetaan ihan normaalisti, mut sitten lopulta itse nappia painaessani tajusin, että stopista on kyse XDD

Juttelin ekaa kertaa näitten kaikkien höperöiden (eli siis mun perheen kanssa) elokuun jälkeen

Gotje on ihana!!

Loman jälkeisenä keskiviikkona mentiin luokan kanssa vieroitushoitopaikkaan, jossa hoidetaan huume-, alkoholi-, tupakka- ja peliriippuvaisia (jne.). Saatiin jutella kolmen tyypin kanssa, joilla oli kelläkin omat ongelmansa (alkoholi, huume ja peli). He kertoivat miten ovat päätyneet huonoon jamaan ja riippuvuuskierteeseen, ja kaikki tulivat itse hakemaan apua tältä "klinikalta" vai miksi tätä nyt kutsuisi. He kertoivat meille terapiastaan, ja siitä, miten me voidaan välttää heidän tilanteeseen joutuminen. Kaikki alkoholiongelmaiset eivät ole pultsareita sillan alla, vaan ihan normaalikin ihminen suuren vaikeuden kohdatessaan voi päätyä käyttämään erilaisia "pakokeinoja" olonsa helpottamiseen. Ja ohjeeksi meille annettiin, että hankkikaa sisältöä elämään, harrastakaa, hommatkaa ystäviä, olkaa perheenne kanssa ja unelmoikaa ja tavoitelkaa unelmianne.

Viikonloppuna ajettiin Neumünsteriin Maman serkun Jürgendin synttäreille. Tuli taas tavattua sukulaisia, ja nyt ihmisten nimet alkavat jäädä paremmin päähän, kun osa porukasta on jo tuttua. Käytiin Papan kanssa pyöräilemässä ja katottiin telkkaa koko perheen kanssa.

Tiistaina mulla oli bussissa ihana spontaani keskustelu yhden abin kanssa. Alettiin tuosta noin vaan juttelemaan, ja tulin jotenkin niin hyvälle fiilikselle. Ihania ihmisiä täällä <3 Keskiviikkona oli reformaatiopäivä täällä pohjoisessa, eli vapaapäivä. Käytiin Maman ja Papan kanssa kävelyllä, ja Roter Haubargissa syömässä kakut (valtavat palat, mutta en napannut kuvaa).

Ehkä yks tai kaks lintua

Torstaina koitti liikunnassa fitnesstesti. Paljastui myös, että tämä oli harjoitus, että ensi viikolla tehdään vielä uudelleen. Sanotaanko vaikka niin, että jos jotain voisin vaihtovuodessa muuttaa. se olisi koululiikunta. Inhoan näitä kaikkia testejä ja kokeita (sekä kirjallisia että käytännön kokeita). Anyway maassa maan tavalla... Pyöräily kotiin sujui vähän tavallista hitaammin (oli eka kerta, kun mietin etten selviä näitä neljää kilometriä kotiin XDD). Illalla talo täyttyi, sillä Nina (toinen hostsisko, opiskelee Freiburgissa) ja Niklas (Ninan poikaystävä, tekee töitä Lindaussa) tulivat meille.

Lauantaina juhlittiin Papan synttäreitä. Käytiin koko porukalla Husumin keskustassa ja iltapäivällä aloitin karjalanpiirakkaoperaation. Oon aina epäilly leivontataitojani (enkä kotona leivo suunnilleen koskaan), mutta ihan hyviä noista tuli (rypytys oli aika haaste XD). Kaikkea sitä vaihdossa kokeilee ja tekee. Illalla meille tuli noin 30 ihmistä kylään Papan synttäreitä juhlistamaan.

Ihan hyviä näistä lopulta tuli!

Sunnuntaina aamupäivällä käytiin Arvidin kanssa Nordseessä uimassa. Onneksi Arvid on yhtä hullu kun mä ja uimaseuraa löytyy! (Klara ei uskaltautunut mereen, mutta saatiinpahan muutama kuva.) Ajettiin Papan kanssa Rendsburgiin YFU:n Herbsttreffeille. Tuli nähtyä muita Schleswig-Holsteinin vaihtareita, vaihdettua kuulumisia ja sain extempore esiintyä (piano + laulu) koko porukalle. Buffetissa karjalanpiirakat menivät hyvin kaupaksi. Jokaisen piti siis tuoda mukanaan jotain ruokaa omasta maastaan. Illalla käytiin Mildstedtin kirkossa konserttijumalanpalveluksessa. Kuultiin Maman kuoroa, ja samalla tuli hoidettua uskonnon kirkkokäynti. Hassua, että papeilla on mustat asut, ja muutamia muitakin eroja tuli huomattua, vaikka tämäkin on evankelisluterilainen kirkko.

Toivottavasti ei mee niskat jumiin ku tätä tuijotatte, mutta en jaksa säätää kääntämisen kanssa.

Maanantaina oli Klaran 18-vuotissynttäripäivä. Juhlittiin, syötiin paljon kakkua (käytiin toki päivällä koulussa) ja illalla mentiin koko lössi syömään Husumiin. Klaran kaverin Erikan äiti oli käynyt Suomessa ja tuonut mulle pari pussia pätkistä, en kestä <333

Vasemmalta: Niklas, mä, Arvid, Klara, Mama, Papa ja Nina

Vasemmalta: Maybritt (Klaran kaveri), Mama, Niklas, Papa, Klara, Arvid, mä ja Nina

Viikolla oli ohjelmassa fysiikan ja Wipon (=yhteiskuntaoppi) kokeet, tein paljon sudokuita, torstaina oli jälleen fitnesstesti (luulin, että nyt on viimeinen kerta eli tein ihan täysillä, mutta ensi viikolla vielä uudelleen, jeejeejeeejee), kiertelin Husumissa, lueskelin ja söin ihan liikaa kakkua ("hiukan" oli jäänyt yli lauantailta ja maanantailta...).

Seuraavana maanantaina (12.11.) sain matikan suullisen numeron, 9 pistettä, eli 3+ eli 8+ ja huom siis SUULLINEN!! Oon ylpee itestäni (en siis vielä ihan hirveesti viittaile, koska derivaatan selittäminen saksaks tökkii sanavarastollisesti aika paljon) ja ope sano, että mun läksyistä huomaa, että oon oikeesti perillä siitä mitä tehdään, ja hän ei oo koskaan nähny vaihtaria, joka tekee yhtä hyvin mukana! Tästä sainkin roimasti lisämotivaatiota koulunkäyntiin täällä. Ajettiin Klaran kanssa kahdestaan orkan jälkeen kotiin ja nyt alkaa mullakin iskeä malttamattomuus siihen, että saan suorittaa ajokortin, mutta Suomessa sitten aikanaan. Saksassa saa 17-vuotiaana tehdä ajokortin, ja sitten ajaa vain, jos vanhempi on mukana. 18-vuotiaana pääsee heti yksin ajelemaan.

Tiistaina sain saksan opelta kehuja mun runotulkinnasta :D Ei siis sisällöllisesti ollut mikään mestariteos, mutta päätin antaa hänelle katsottavaksi, ja tietty opin ite lisää, mutta myös opettaja näkee, että yritän :D Venäjässä opetellaan juuri numeroita, ja ope lupas vastaavasti opetella numerot suomeksi!!

Suurin osa opettajista on tosi kivoja, mutta hissan open opetustyyli jaksaa ärsyttää. Tunnilla luetaan ensin teksti, sitten kirjoitetaan tiivistelmä tekstistä ja sen jälkeen joko analysoidaan tai vertaillaan kahta tekstiä keskenään. Tämän jälkeen käydään vastaukset suullisesti läpi, ja siirrytään seuraavaan tekstiin. Aika pitkästyttävää...

Torstaina olin ekaa kertaa pois koulusta, perus flunssaa vaan, mutta illalla menin silti laulamaan kuoron konserttiin. Sain myös mahdollisuuden esiintyä soolona ja Maailman toisella puolen alkaa olla mun go to -kappale täällä. Yleisö tykkäs :D Perjantaina olin vielä kotona.

Lauantaina olo oli jo hyvä, ja kävin pienellä pyörälenkillä. Rakastan meiän lähimetsää ja maisemissa ei ollut valittamista. Illallla talo oli jälleen täynnä, ja tällä kertaa ohjelmassa oli Klaran sukulaissynttärit. 15 ihmistä 12:n hengen pöydän ympärillä syömässä toi tiivistä tunnelmaa, mutta oli tosi mukavaa. Mama oli löytänyt jostain Fazerin salmiakkisuklaata ja dumlea, parasta!!! Sunnuntai kului yleisen chillailun merkeissä läksyjä ja muita ikuisuusprojekteja tehdessä.

Lähimetsä

Mildstedtin kirkko

Opin vihdoin marraskuun alkupuolella avaamaan koulun kaapin lukon. Ensin pitää kääntää myötäpäivään vähintään kaksi kierrosta nollan yli ja sen jälkeen osua ensimmäisen numeron kohdalle. Seuraavaksi vastapäivään, yhden kerran nollan yli ja toisen koodinumeron kohdalle, ja lopulta myötäpäivään nollan yli viimeisen koodinumeron kohdalle ja sitten nykäistä kovaa lukko auki. Kolme kuukautta meni, mut vihdoin sujuu!!!

Elämä rullaa täällä ja toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella!
Terkkuja <3
Suski