Lepää rauhassa rakas Ukki

Moin ja hei Ukki <3

Haluan kirjoitella ajatuksia ylös ja selvitellä päätäni, lukekaa jos jaksatte. En oikeastaan tiedä mikä tästä tekstistä on tulossa, mutta viimeiset päivät täällä ovat olleet kaikkea muuta kuin höyhenillä tanssimista. Vaihtovuosi ei aina ole ihania reissuja täynnä, vaikka niitäkin on tällä lomalla jo ollut. Reissailuista lisää sitten joskus myöhemmin.

Maanantaina illalla joku suomalainen numero soitti mun hostperheelle, ja tunnistin sen isin numeroksi. Hostäiti sanoi mulle, että "isäsi soittaa sinulle kohta". Tiesin jo valmiiksi ainoan tilanteen, jolloin ensin perheelle soitetaan ja sitten vasta mulle, joku läheinen oli kuollut. Saksan Nathan der Weisen lukeminen jäikin siihen, ja sain kuulla uutisen Ukin kuolemasta.

En oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa. Ukki oli pysynyt hyväkuntoisena, pystynyt asumaan kotona koko elämänsä ja käynyt ihan hiljattain vielä ruokaostoksilla. En ollut varautunut hänen lähtevän näin pian, vaikka kuolemahan tulee aina yllätyksenä. Edellisellä kerralla kun joku läheinen kuoli, olin vielä niin pieni, etten tajunnut edes mistä on kyse...

Ukki eli 85-vuotiaaksi, ehti nähdä, tehdä ja kokea valtavan määrän asioita. Hän oli YK:n joukoissa muun muassa Egyptissä ja kiersi maailman ympäri etsien itselleen vaimoa, joka lopulta löytyi melkein omalta kotipihalta. Mun hullu Ukkini hyppäsi benji-hypyn 70-vuotiaana. Hän eli täysillä.

Ukki on mun paras painikaveri, ja opin häneltä ettei aina voi voittaa. Ukin kanssa ollaan vaihdettu neniä useaan otteeseen ja päädytty siihen tulokseen, että oma nenä on paras nenä :) Ukki on ihanan leikkisä ihminen ja hän osasi kääntää surullisetkin tilanteet positiiviseen suuntaan. Tarvittaessa hän esitteli korvanheilutustaitojaan. Tuijotuskilpailu kuului myös aina ohjelmaan. Ukki sanoi, että aina pitää halata kaksi kertaa, ettei toiselle puolelle tule paha mieli. Kun äiti jutteli joka ilta Ukin kanssa puhelimessa, tykkäsin aina rääkäistä Ukin korvaan. Kun Ukki lähti meiltä kotoa, hän kiersi aina talon ympäri, varmisti kaiken olevan kunnossa, nappasi omenan suuhunsa ja ajoi kotiin.

Pehmoleluilla leikkiminen on yksi Ukin erityistaidoista. Hänellä oli kotona seuranaan muun muassa Tiikeri ja mun koira nyt vaihdon ajan. Ukki tiesi todella paljon kaikenlaista. Hän piti oman päänsä virkeänä, ja haastoi mut muistamaan setelien sarjanumeroita. Ukki on aika höppänä hyvässä mielessä ja sen huumorintajua saa etsiä kaukaa (tai ehkä ei välttämättä niin kaukaa ottaen perintötekijät huomioon XD). Ukki on ollut myös mun piano-oppilaana ja hyvänä seurana ja tukena mun koko elämäni ajan.

On vaikeaa tajuta ettei me enää nähdä toisiamme, ettei enää vaihdeta neniä keskenämme tai valitella halivajauksesta. Viime kerran nähtiin elokuussa mun sukulaisläksiäisissä ja soitin sulle sun synttäreinä lokakuussa. Siitäkin on jo pitkä aika. Sitä miettii, että olisi pitänyt soittaa vielä jossain välissä, olisi aina pitänyt olla enemmän läsnä ja esimerkiksi soittaa pianoa aina kun sä toivoit ja istuit meidän portailla yleisössä, mutta mennyttä ei voi muuttaa.

Nopealla lähdölläsi muistutit mua ja meitä kaikkia siitä, miten tärkeää on olla hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa koko ajan, koska ei sitä tiedä milloin jotain tapahtuu. Sun lähettämät joulu- ja synttärikortit sekä kuva meistä ovat mun huoneessa Saksassa nyt kunniapaikalla.

Läheisen kuolema vaihdon aikana oli yksi asioista jota pelkäsin. Nyt se sitten tapahtui. Ulkomailla on kuitenkin eri tavalla yksin ja nyt nämä reilut tuhat kilometriä tuntuvat toooodella pitkiltä. Toisaalta ei mun Suomessa oleminen olisi asioita sen kummemin muuttanut. Olisin nähnyt sut muutaman kerran useammin ja silti pyöritellyt päässäni samoja kysymyksiä kuin nytkin. Olen surullinen, mutta tiedän, että sä haluat mun jatkavan seikkailuani eteenpäin täällä ja sitten Suomessa. Elämä jatkuu.

Olisi myös epänormaalia olla surematta. Suruhan kuitenkin merkitsee sitä, että olit mulle tärkeä ihminen ja olet edelleen. Kestää tosin jonkin aikaa ennen kuin tajuan ettet kävele enää nurkan takaa moikkaamaan tai esittele pianonsoittotaitojasi. Muistot onneksi säilyvät aina <3

Viime päivinä sää on ollut tosi nätti. Sä varmaan totesit, että nyt tää sade saa häipyä ja aurinko paistaa. Oot nyt enkelinä taivaassa ja sulla on kaikki hyvin. Oon saanut yhden arvokkaan suojelusenkelin lisää ja tiedän, että jeesaat mua joka ikinen hetki. Oot opettanut mua arvostamaan elämää ja ihmisiä mun ympärillä. Mun on aika tepastella toivottavasti vielä kymmeniä vuosia tämän hassun pallon päällä ja kokea asioita. Me nähdään vielä joskus, mutta sitä hetkeä kuuluukin vielä odottaa. Sitä ennen, se on moro ny.

Paljon haleja koko suvulle Suomeen <3 Varsinkin äidille lähetän paljon lisävoimia muita unohtamatta!!

Olet rakas ja ikävä on kova.
Kiitos Ukki <3

-Suski

März - Maaliskuu

Moin!

Maaliskuu on mennyt ihan yhdessä hujauksessa ja paljon kaikenlaista on ehtinyt jälleen tapahtumaan. Voin myös 100% allekirjoittaa sen, että vaihdon toinen puolisko on paljon parempi, ja sitä on ehtinyt verkostoitumaan lähiympäristön kanssa ihan eri tavalla.

Käytiin ensimmäisenä päivänä, perjantaina, Husumin jazz-päivillä. Ensimmäisenä esiintyi isohko jazz-ryhmä, jonka laulaja oli ruotsalainen ja suurin osa kappaleista myös ruotsiksi! Hyvin oon kerennyt unohtamaan ruotsia täällä Saksassa ollessa, mutta jonkin verran ymmärsin tekstiä kuitenkin.

Illalla oltiin sitten 22 nurkilla jälleen kotona, ja turkkilainen YFU-vaihtari Damla oli pistänyt viestiä, että voitaisko taas nähdä Hampurissa. Hetken aikaa harkitsin, koska olin tasan viikko sitten ollut siellä muutamien kavereiden kanssa, mutta olen jo oppinut, että on paljon parempi sanoa kyllä uusille seikkailuille. No, lauantaina nousin hehkeänä klo 7.15 ja 8 nurkilla suuntasin pyörälle Husumin juna-asemalle ja sieltä Hampuriin. Käytiin PRIMARKissa, syötiin Peter Panessa ja suunnattiin St. Michaels Kirchelle. Kirkko on älyttömän nätti sisältä, ja urheiltiin ja kiivettiin ylös torniin. Maisemat olivat todella hienot!! Käytiin suomalaisessa merimieskirkossa, ja sen jälkeen suunnattiin vielä keskustaan kiertelemään. Illalla tulin junalla takaisin. Edelleen mua osaa huvittaa se, että useissa Schleswig-Holsteinin junissa lukee kyljessä ”Schleswig-Holstein, der echte Norden” eli Schleswig-Holstein, se aito pohjoinen, juu-u, toki Saksan mittakaavassa tämä pitääkin ihan paikkansa. Pyöräily kotiin oli vähän mielenkiintoista, kun pyörän etuvalo oli rikki. Onneks matka oli vaan se 4km, ni kännykän taskulampullakin pärjäs ihan hyvin.

Seuraavalla viikolla sain projektikseni tehdä sovituksen Klaralle muutamasta sellonuotista. En edes tajunnut miten paljon oon ikävöinyt nuottisäätämisiä, oli ehdottomasti yks viikon kohokohdista. Tiistaina tippu ”valitettavasti” neljä tuntia koulupäivästä opettajien poissaolojen takia, eipä haitannut. Sain myös jostain ihmeestä motivaatiota kaivettua saksan Theodor Storm -novellien lukemiseen. Koe tulee koostumaan pääosin vain yhdestä niistä, niin ajattelin lukaista tämän kyseisen vielä läpi. Löysin myös netistä selkosaksalla tiivistelmän, ja alleviivailin ja kirjoittelin marginaaleihin mitä missäkin tapahtuu. Olipa projekti, mutta oli hienoa ymmärtää suurin osa tapahtumista!

Torstaina vedettiin kunnon circuit-training liikassa, niin pyöräily kovassa vastatuulessa kotiin tuotti hieman vaikeuksia XD Perjantaina jeesattiin naapureita puutarhahommissa. He olivat viime viikonloppua olleet meillä auttamassa puunkaato-operaatiossa. Lauantaina kierrettiin ympäri Husumia Jugend Musiziert -soitto- ja laulukilpailussa. Tämä on Schleswig-Holsteinin kisa, ja parhaat pääsevät kilpailemaan koko Saksan tasolla. Jokainen saa siis pisteitä, ja on mahdollista sisällyttää nämä pisteet ylioppilasarvonsanoihin. Aika jännä, mutta toki saa keskiarvoa korotettua, jos musiikki kuuluu vahvuuksiin. Yks suunnilleen mun ikänen viulisti oli kyllä ihan älyttömän hyvä, että huhhuh!! Sunnuntai kuluikin chillailun ja pyörälenkin merkeissä.

Minä, Mama ja leikkuri

Maaliskuun kolmatta kouluviikkoa piristi Mottowoche eli abien teemaviikko. Pääsin myös elämäni ekaa kertaa äänestämään virallisissa vaaleissa. Kirjeäänestyksellä pystyi myös ulkomailta hoitamaan eduskuntavaaliäänestyksen! Saksan koe tiistaina sujui myös odotettua paremmin, ja sain kirjoitettua ihan kiitettävän määrän asioita. Kummitätini yllätti mut valtavalla suklaatoimituksella, ja Nina (vanhempi hostsisko) tuli myös perjantaina meille. Junamatka ei tosin ongelmitta sujunut raiteille kaatuneen puun takia, ja päädyttiin hakemaan Nina tunnin matkan päästä Izehoesta. Taas tuli huomattua, että Hampuri-Sylt on oikeesti yks ongelmarikkaimmista junapätkistä koko Saksassa.

Lauantaina juhlittiin mun ekan saksalaisen kaverin Gotjen läksiäisiä. Hän on lähdössä maanantaina Japaniin vaihtoon YFU:n kautta. Oli hauska, mutta toki myös haikea ilta. No, 10 kuukautta menee hujauksessa ja onneks Saksa ei oo kaukana. Olin kotona kolmelta aamuyöllä ja ysiltä oli herätys seuraavana aamuna ja ajettiin Neumünsteriin ”hosttäti” Dagmarin synttäreille. Oli tosi mukavaa aamupäivä, mutta viiden tunnin brunchin jälkeen halusin jo kotiin ja puolitorkuinkin tunnin automatkan takaisin. Lähettiin vielä mielenkiintoisella kokoonpanolla lenkille. Vanhempi hostsisko Nina treenaa puolimaratonia varten, mä olin pyörällä liikkeellä ja Klara rullaluistimilla. 1h 33min kului 16 kilometriin ja illalla pakkailin.

Hannah <3

Vasemmalta Rieke, Niklas, Gotje ja mä

    

Seuraavalla viikolla ajettiin naapurikoulun TSS:n orkan ja muutamien kuorojen kanssa Noerin linnalle orkesterimatkalle tai ehkä pikemminkin harjoitteluleirille. Soitettiin noin 6 tuntia päivässä ja kehitystä tapahtui huomattavasti niin omassa soittotekniikassa kuin orkan yhteispelissä ja soundissa. Pulahdettiin Klaran kanssa Itämereen uimaan. Tällä kertaa ei ollut uikkareita mukana, niin t-paita sai luvan kelvata. Onneksi Erikalla oli hiustenkuivaaja mukana ja sain mun yöpaidan vielä kuivaksi. Torstai ja perjantai kuluivat pienellä väsymyksellä maustettuna koulussa.

Mä, Erika, Klara ja Lisa

Perjantaina iltapäivällä kävin Husumissa ostamassa muun muassa uudet sormikkaat. Oon jotenkin viime viikkoina onnistunu kadottamaan melkeen kaikki… Käytiin myös Klaran kanssa uimassa Nordseessä :D Viikonloppu kului yleisesti läksyjen ja kouluprojektien parissa. Lauantaina kävin yksissä synttäribileissä ja oli jälleen mukava ilta. Sunnuntaina mentiin koko perheen voimin Klaran poikaystävän Arvidin perheen luo Nordstrandille kahville.

Pyöräilykausi alkaa olla virallisesti käynnissä

Leonie <3

Vika kouluviikko oli kiitettävän kiireinen. Maanantain uskonnon koe meni huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Kirjotin siis syksyllä 28 sanaa, koska en ymmärtänyt tekstiä alkuunkaan, mutta nyt tuli melkein 300 täyteen! Iltapäivällä kävin fyssarilla Eckernfördessä. Michael on perhetuttu, niin pääsee nopeasti jonon ohi. Selässä oli kivat lukot ja oli jännää, miten joku alaselän jumi vaikutta reisilihakseen ja yläselän taas ranteeseen.

Hyvä meemi XD

Tiistaina saksan tunnilla pidin esitelmän Kalevalasta. Meni hyvin ja saksan ope oli tosi tyytyväinen muhun. Maanantaina ihana mantsan ope oli pyytänyt, että teen kokeen jo tiistaina, mutta hyvä, että oli nopeasti ohi. Jeesasin koulun jälkeen yhtä kaveria matikan hommissa ja koulupäivän pituus alko muistuttamaan normipäiviä Suomessa. Keskiviikko olikin lyhyt päivä, vain kolme tuntia ja torstaina oli vielä yhteiskuntaopin koe. Perjantaina oli vain neljä tuntia koulua, ja iltapäivän kulutin pakkailun parissa. Illalla oltiin kaveriporukan kanssa Rieken luona juhlimassa. Lähdin illalla jo aikaisemmin kotia kohti, lauantaina suuntaan ensin Kölniin ja sieltä sitten muutamiin muihinkin kohteisiin :D

Vasemmalta mä, Kea, Bente, Manja, Nele (takana), Aline, Rieke (takana) ja Laura

Liebe Grüße

Suski