keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Marraskuu meni ja joulukuu tuli

Moin!

Hyvää uutta vuotta 2019! Frohes neues Jahr 2019!

Palaan vielä ajassa taikaisin marraskuun loppupuolelle ja joulukuun alkuun kuulumispostaukseen. Tämän kertainen versio on enemmän kuvien muodossa.

Marraskuun kouluaamut kuluivat pimeässä pyöräillessä. Kylmä ei tosin ollut missään välissä.

Mä ja pari kamua yks päivä koulussa. Vasemmalta minä, Halvor (norjalainen vaihtari), Franziska ja Melissa

Söin vihdoin Dönerin (melkeen, oli liian iso)

Juhlittiin Maman synttäreitä marraskuun lopulla

Leivottiin Klaran kanssa läjä pipareita


Menin yhtenä tiistai-iltapäivänä Husumin keskustaan neljän hypärin ansiosta ja...

...törmäsin kahteen Brasilialaiseen vaihtariin, Maisaan ja Stephanieen!

Käytiin Maman ja Klaran kanssa joulutorilla

Ei muuten jäänyt viimeiseksi kerraksi...

Glühwein

Leivottiin piparkakkutaloja

6.12.2018 Suomi 101

Samainen päivä on täällä Nikolauksen päivä ja nämä löyty mun kengistä :D

Matikka sujuu!!

Oli nätti iltapäivä Husumissa, tosin koko kaupunki oli tukossa, kun tota nostosiltaa korjattiin. Onneks olin pyörällä liikkeellä.

Olisin voinut käyttää hypärin läksyihin, mutta päätin tehdä pienen pyörälenkin Dockkoogille Pohjanmeren rannalle.


Pidin joulukuussa kaksi esitelmää saksaksi. Hissan Karlspreissista tuli jopa kakkonen eli suominumeroissa ysi ja aihe oli aika vaikee, mut viikkoa myöhemmin perjantaina kerroin elämästäni Suomesta venäjän tunnilla saksaksi ja toin kouluun mukanani joulutorttuja. Arvatenkin jälkimmäinen oli reippaasti mukavampi pitää.

Kokkasin vihdoin kunnolla hosteille. Makaronilaatikko maistu tosi hyvälle ja nekin tykkäs!!

Perus näkymä pyörälenkiltä


Käytiin Papan ja Klaran kanssa Tönningissä (noin 25min meiltä etelään) tollasessa joulutalossa.

Täällä sato melkeen puol senttiä lunta ja niin läppä, kun koko kaupunki on ihan sekasin noinkin pienen lumimäärän takia ja bussit on myöhässä, koska täällä ei olla talveen totuttu XD

Vikalla kouluviikolla oli orkan joulukonsertti maanantaina, ja tiistaina meidän koulun joulukonsertti. Instasta @suskisaksassa löytyy vielä videomateriaalia. Vikalla kouluviikolla olin enemmän soittamassa ja laulamassa kuin tunneilla, en valita :D

Liebe Grüße
Suski

perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukuisen perjantai-illan ajatuksia

Moin!

Vaihtelun vuoksi kirjoittelen tänään täysin vapaamuotoisen postauksen, eli mitä mulla tällä hetkellä päässä liikkuu ja mitä juuri nyt haluan sanoa ilman minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa. Kuulumispostauksissa pyrin pääsemään joululoman aikana ajan tasalle, mutta jos malttamattomuus niiden suhteen iskee, kannattaa kurkata insta @suskisaksassa. Kunnon kuvaspämmi on luvassa seuraavassa postauksessa, ja tässä yhteydessä en valitettavasti jaksa lisäillä kuvia. Täällä on yllättävän paljon muuta tekemistä, ja jään blogin kirjoittamisessa helposti jälkijunaan kuten ehkä näkyy XD Mutta en halua blogin tuottavan stressiä, niin näillä mennään.

Fiilikset ovat olleet yleisesti aika hyvät. Itsenäisyyspäivänä koti-ikävä iski ensimmäistä kertaa pahasti. Yleensä mulla koti-ikävä on vain vartin hetki joskus illalla nukkumaan mennessä, kun sitä on yksin omassa huoneessa omien ajatustensa kanssa. Itsenäisyyspäivä on mulle myös henkilökohtaisesti tärkeä juhla, niin silloin tuntui yksinkertaisesti väärältä olla poissa kotoa. En pysynyt alkuunkaan kasassa koulun jälkeen, ja olin jotenkin henkisesti aivan poikki. Onneksi loppupäivälle riitti tekemistä, sillä Klaran uusi sänky oli saapunut meille ja sen kokoamiseen käytettiin mukavat viisi tuntia. Illalla sytytettiin kaksi kynttilää, syötiin joulutorttuja ja nukkumaan mennessä otin vielä ison suomen lipun sänkyyni unileluksi. Tämän überkoti-ikäväpäivän jälkeen ei ole ollut käytännössä mitään tunneskaalallisesti isompaa.

Vaihtarina ollessa ystävien hankkiminen on yllättävän kova työmaa. Allekirjoitan ihan täysin sen, että ensimmäiset kuukaudet on enemmän mudassa rämpimistä, ja vaikka kaikki on ihmeellistä ja uutta, niin silloin ei ole vielä omaa paikkaa uudessa maassa. Pari päivää sitten pari saksakamua ja vaihtarikamua kutsuivat minut mukaan päiväksi Flensburgiin (oltiin siellä tänään). Silloin tajusin, että alan nyt oikeasti nauttimaan elämästäni täällä. Tämä ei siis tarkoita, että mulla olisi ollut asiat ennen jotenkin huonommin, mutta nyt huomasin, että joku muu kysyi mut mukaan hengailemaan ja mulla alkaa olla täällä myös kunnon kaveripiiri. Perheessä oon löytänyt paikkani jo aikoja sitten, mutta joka päivä täällä oleminen alkaa tuntua kotoisammalta.

Ei sitä aina edes tajua miten paljon on kasvanut henkisesti näiden neljän kuukauden aikana ja miten paljon kaikkea hienoa on päässyt kokemaan ja mitä kaikkea on vielä edessä.

Henkisen kasvun huomaa rohkeudessa yrittää uusia asioita ilman (tai melkein ilman) ennakkoluuloja, rentous on lisääntynyt ja en sano, että olisin koskaan varsinaisesti pelännyt virheitä, mutta nyt suhtaudun niihinkin paljon rennommalla hällä väliä -otteella. Vaihdossa ollessa ylittää itsensä melkein joka päivä. Pienikin asia, kuten viittasin tänään tunnilla tuntuu joskus sankariteolta. Pidin myös ekan esitelmän saksaksi (historia, Karlspreis ja sain ysin!!!) ja sen jälkeen vielä elämästäni Suomesta. Ensiksi mainittu oli toki vaikea aihe, mutta kun vieraalla kielellä esiintyy luokan edessä (eikä tiedä itse melkein puoliakaan mitä sanoo XDD) muutti taas minua. Mäkin pystyn siihen.

Ihana ystäväni saksalainen koululiikunta on myös tehnyt hyvää rohkeusmielessä. Kaikista Studenlaufeista, fitnesstestistä ja mikäli laskuissa oon mukana pysyny ni yhteensä viidestä testistä oon päässyt läpi. Mielenkiinnolla ootan vielä ensvuoden kymppiluokkien lentopalloturnausta ja ties mitä sieltä vielä vastaan tuleekaan...........

Vaihto on antanut mulle niin paljon enemmän mahdollisuuksia, kun olisin ikinä osannut kuvitella. Ensinnäkin mun hostperhettä voi vaan kiittää. Oon viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa ja päässyt mm. Mallorcalle, eikä meillä ole ollut ongelmia käytännössä alkuunkaan. Alkusyksyn yksi ilta hostisän ja muiden musaopettajien kanssa anto mulle mahdollisuuden säestää viimetiistaisessa joulukonsertissa 5-9-luokkien kuoron 18 minuuttinen esitys. Sen ansioista, että oon combossa (koulun bigbandissä), kuorossa ja orkassa, pääsen ensi keväänä jokaisen porukan kanssa reissulle muutamaksi yöksi näkemään Saksaa ja musisoimaan. Lisäksi vuoden alussa meen tapaamaan yhtä vaihtarikaveria ja pääsen yksin reissailemaan junalla. Helmikuussa suuntaan Berliiniin Mittelseminaariin ja onneksi valitsin venäjän valinnaiseksi kieleksi. Nimittäin huhti-toukokuun vaihteessa pääsen kymmeneksi päiväksi Venäjälle, eli vaihtoon vaihdossa.

Jos joku olisi mulle neljä kuukautta sitten kertonut, mitä kaikkea tuun kokemaan, mitä mahdollisuuksia mulla on ja miten vaikeeta, mutta useimmiten ihanaa vaihto on ollut, en olis uskonut melkein sanaakaan.

Hyvää joulua kaikille ja paljon terkkuja! Frohe Weihnachten und Liebe Grüße!!
Suski

tiistai 11. joulukuuta 2018

Synttäreitä ja arjen kiireitä

Moin!

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Paljon ehtii täällä koko ajan tapahtua, mutta jospa sitä joulukuun aikana pääsisi blogissakin ajan tasalle :) Nyt kuitenkin vähän kuulumisia loppulokakuulta ja marraskuun alusta.

Loppusyyslomaan sisältyi useita pyöräretkiä ja kotona chillailua. Yhtenä päivänä käytiin Klaran ja Arvidin kanssa Husumin rapupäivillä, ja torilta löytyi myös suklaakoju ja FAZERIN SINISTÄ!!! Kaks levyä kolmella eurolla, olis pitäny ostaa paljon enemmän varastoon, mutta ehkä joulutorilta sitten...
Tehtiin yks päivä Nudelpuddingia. Maistu aikalailla samalta kun makaroonilaatikko



Yks mun lempipyöräreiteistä


Loman viimeisinä päivinä epäilin hiukan, miten arki alkaa jälleen rullaamaan, mutta hyvinhän se maanantaina 22.10. lähti käyntiin. Fysiikan koe sujui ihan hyvin, tulin ensimmäistä kertaa bussilla kotiin ja samalla olin yksin. Bussin löytämisen jälkeen homma sujui ongelmitta. (Bussipaikasta lähtee siis kaksi samannumeroista bussia, joista vasemmanpuoleisella pääsee meille XD) YFU:n tukihenkilö tuli käymään meillä, ja hän on todella mukava!

Btw bussin stopnappulan ääni on kun auton töötti, ja ekalla matkalla ihmettelin, et kuka ihme meille tööttäilee, kun ajetaan ihan normaalisti, mut sitten lopulta itse nappia painaessani tajusin, että stopista on kyse XDD

Juttelin ekaa kertaa näitten kaikkien höperöiden (eli siis mun perheen kanssa) elokuun jälkeen

Gotje on ihana!!
Loman jälkeisenä keskiviikkona mentiin luokan kanssa vieroitushoitopaikkaan, jossa hoidetaan huume-, alkoholi-, tupakka- ja peliriippuvaisia (jne.). Saatiin jutella kolmen tyypin kanssa, joilla oli kelläkin omat ongelmansa (alkoholi, huume ja peli). He kertoivat miten ovat päätyneet huonoon jamaan ja riippuvuuskierteeseen, ja kaikki tulivat itse hakemaan apua tältä "klinikalta" vai miksi tätä nyt kutsuisi. He kertoivat meille terapiastaan, ja siitä, miten me voidaan välttää heidän tilanteeseen joutuminen. Kaikki alkoholiongelmaiset eivät ole pultsareita sillan alla, vaan ihan normaalikin ihminen suuren vaikeuden kohdatessaan voi päätyä käyttämään erilaisia "pakokeinoja" olonsa helpottamiseen. Ja ohjeeksi meille annettiin, että hankkikaa sisältöä elämään, harrastakaa, hommatkaa ystäviä, olkaa perheenne kanssa ja unelmoikaa ja tavoitelkaa unelmianne.

Viikonloppuna ajettiin Neumünsteriin Maman serkun Jürgendin synttäreille. Tuli taas tavattua sukulaisia, ja nyt ihmisten nimet alkavat jäädä paremmin päähän, kun osa porukasta on jo tuttua. Käytiin Papan kanssa pyöräilemässä ja katottiin telkkaa koko perheen kanssa.

Tiistaina mulla oli bussissa ihana spontaani keskustelu yhden abin kanssa. Alettiin tuosta noin vaan juttelemaan, ja tulin jotenkin niin hyvälle fiilikselle. Ihania ihmisiä täällä <3 Keskiviikkona oli reformaatiopäivä täällä pohjoisessa, eli vapaapäivä. Käytiin Maman ja Papan kanssa kävelyllä, ja Roter Haubargissa syömässä kakut (valtavat palat, mutta en napannut kuvaa).

Ehkä yks tai kaks lintua

Torstaina koitti liikunnassa fitnesstesti. Paljastui myös, että tämä oli harjoitus, että ensi viikolla tehdään vielä uudelleen. Sanotaanko vaikka niin, että jos jotain voisin vaihtovuodessa muuttaa. se olisi koululiikunta. Inhoan näitä kaikkia testejä ja kokeita (sekä kirjallisia että käytännön kokeita). Anyway maassa maan tavalla... Pyöräily kotiin sujui vähän tavallista hitaammin (oli eka kerta, kun mietin etten selviä näitä neljää kilometriä kotiin XDD). Illalla talo täyttyi, sillä Nina (toinen hostsisko, opiskelee Freiburgissa) ja Niklas (Ninan poikaystävä, tekee töitä Lindaussa) tulivat meille.

Lauantaina juhlittiin Papan synttäreitä. Käytiin koko porukalla Husumin keskustassa ja iltapäivällä aloitin karjalanpiirakkaoperaation. Oon aina epäilly leivontataitojani (enkä kotona leivo suunnilleen koskaan), mutta ihan hyviä noista tuli (rypytys oli aika haaste XD). Kaikkea sitä vaihdossa kokeilee ja tekee. Illalla meille tuli noin 30 ihmistä kylään Papan synttäreitä juhlistamaan.

Ihan hyviä näistä lopulta tuli!
Sunnuntaina aamupäivällä käytiin Arvidin kanssa Nordseessä uimassa. Onneksi Arvid on yhtä hullu kun mä ja uimaseuraa löytyy! (Klara ei uskaltautunut mereen, mutta saatiinpahan muutama kuva.) Ajettiin Papan kanssa Rendsburgiin YFU:n Herbsttreffeille. Tuli nähtyä muita Schleswig-Holsteinin vaihtareita, vaihdettua kuulumisia ja sain extempore esiintyä (piano + laulu) koko porukalle. Buffetissa karjalanpiirakat menivät hyvin kaupaksi. Jokaisen piti siis tuoda mukanaan jotain ruokaa omasta maastaan. Illalla käytiin Mildstedtin kirkossa konserttijumalanpalveluksessa. Kuultiin Maman kuoroa, ja samalla tuli hoidettua uskonnon kirkkokäynti. Hassua, että papeilla on mustat asut, ja muutamia muitakin eroja tuli huomattua, vaikka tämäkin on evankelisluterilainen kirkko.

Toivottavasti ei mee niskat jumiin ku tätä tuijotatte, mutta en jaksa säätää kääntämisen kanssa.

Maanantaina oli Klaran 18-vuotissynttäripäivä. Juhlittiin, syötiin paljon kakkua (käytiin toki päivällä koulussa) ja illalla mentiin koko lössi syömään Husumiin. Klaran kaverin Erikan äiti oli käynyt Suomessa ja tuonut mulle pari pussia pätkistä, en kestä <333


Vasemmalta: Niklas, mä, Arvid, Klara, Mama, Papa ja Nina


Vasemmalta: Maybritt (Klaran kaveri), Mama, Niklas, Papa, Klara, Arvid, mä ja Nina


Viikolla oli ohjelmassa fysiikan ja Wipon (=yhteiskuntaoppi) kokeet, tein paljon sudokuita, torstaina oli jälleen fitnesstesti (luulin, että nyt on viimeinen kerta eli tein ihan täysillä, mutta ensi viikolla vielä uudelleen, jeejeejeeejee), kiertelin Husumissa, lueskelin ja söin ihan liikaa kakkua ("hiukan" oli jäänyt yli lauantailta ja maanantailta...).

Seuraavana maanantaina (12.11.) sain matikan suullisen numeron, 9 pistettä, eli 3+ eli 8+ ja huom siis SUULLINEN!! Oon ylpee itestäni (en siis vielä ihan hirveesti viittaile, koska derivaatan selittäminen saksaks tökkii sanavarastollisesti aika paljon) ja ope sano, että mun läksyistä huomaa, että oon oikeesti perillä siitä mitä tehdään, ja hän ei oo koskaan nähny vaihtaria, joka tekee yhtä hyvin mukana! Tästä sainkin roimasti lisämotivaatiota koulunkäyntiin täällä. Ajettiin Klaran kanssa kahdestaan orkan jälkeen kotiin ja nyt alkaa mullakin iskeä malttamattomuus siihen, että saan suorittaa ajokortin, mutta Suomessa sitten aikanaan. Saksassa saa 17-vuotiaana tehdä ajokortin, ja sitten ajaa vain, jos vanhempi on mukana. 18-vuotiaana pääsee heti yksin ajelemaan.

Tiistaina sain saksan opelta kehuja mun runotulkinnasta :D Ei siis sisällöllisesti ollut mikään mestariteos, mutta päätin antaa hänelle katsottavaksi, ja tietty opin ite lisää, mutta myös opettaja näkee, että yritän :D Venäjässä opetellaan juuri numeroita, ja ope lupas vastaavasti opetella numerot suomeksi!!

Suurin osa opettajista on tosi kivoja, mutta hissan open opetustyyli jaksaa ärsyttää. Tunnilla luetaan ensin teksti, sitten kirjoitetaan tiivistelmä tekstistä ja sen jälkeen joko analysoidaan tai vertaillaan kahta tekstiä keskenään. Tämän jälkeen käydään vastaukset suullisesti läpi, ja siirrytään seuraavaan tekstiin. Aika pitkästyttävää...

Torstaina olin ekaa kertaa pois koulusta, perus flunssaa vaan, mutta illalla menin silti laulamaan kuoron konserttiin. Sain myös mahdollisuuden esiintyä soolona ja Maailman toisella puolen alkaa olla mun go to -kappale täällä. Yleisö tykkäs :D Perjantaina olin vielä kotona.



Lauantaina olo oli jo hyvä, ja kävin pienellä pyörälenkillä. Rakastan meiän lähimetsää ja maisemissa ei ollut valittamista. Illallla talo oli jälleen täynnä, ja tällä kertaa ohjelmassa oli Klaran sukulaissynttärit. 15 ihmistä 12:n hengen pöydän ympärillä syömässä toi tiivistä tunnelmaa, mutta oli tosi mukavaa. Mama oli löytänyt jostain Fazerin salmiakkisuklaata ja dumlea, parasta!!! Sunnuntai kului yleisen chillailun merkeissä läksyjä ja muita ikuisuusprojekteja tehdessä.


Lähimetsä
Mildstedtin kirkko


Opin vihdoin marraskuun alkupuolella avaamaan koulun kaapin lukon. Ensin pitää kääntää myötäpäivään vähintään kaksi kierrosta nollan yli ja sen jälkeen osua ensimmäisen numeron kohdalle. Seuraavaksi vastapäivään, yhden kerran nollan yli ja toisen koodinumeron kohdalle, ja lopulta myötäpäivään nollan yli viimeisen koodinumeron kohdalle ja sitten nykäistä kovaa lukko auki. Kolme kuukautta meni, mut vihdoin sujuu!!!


Elämä rullaa täällä ja toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella!
Terkkuja <3
Suski

torstai 22. marraskuuta 2018

Mallorca part 4 - vaeltelua

Aamun huvituksena Mallorcalaisesta saksankielisestä hömppälehdestä löytyi artikkeli siitä, miksi suomalaiset ovat niin onnellisia (vastaus: kalsarikännit) XDD Lähdettiin vaellusreittiä pitkin Cala Figueraan muutaman kilometrin päähän. Maisemat olivat upeat! Cala Figuerassa syötiin jätskit. Juttelin tällä reissulla enemmän melkein kaikkien kanssa, mutta parasta oli, kun mun Gasttante (hosttäti) Dagmar sanoi, että jos mulla on huono fiilis ja haluun puhua jollekin, niin hänelle voi aina soittaa <3





Minä, Klara ja Jonas

Suunnattiin talolle, ja korkeiden lämpötilalukemien vuoksi haluttiin Klaran ja Papan kanssa suunnata jälleen uimaan rannalle. Ehkä meidän vedessä oloa kuvaisi uimisen sijaan paremmin aalloissa hyppiminen... Rannalta siirryttiin tuttuun tapaan uima-altaaseen. Ilta ehti tulla, syötiin yhdessä ja pelailtiin korttipelejä. Ukulele oli valitettavasti lähtenyt eilen Ninan mukana Freiburgiin.

Yöllä kahden aikaan oli aivan älyttömän kova ukkonen. Minä ja Klara herättiin molemmat, ja katsottiin, että mitä tapahtuu. Alhaallakin muut olivat hereillä, ja kyselivät onko meillä kaikki hyvin. Minä ja Klara asuttiin siis yläkerrassa, ja alas pääsi vain ulkokautta. Klaralla alkoi vähän paniikki iskeä, mutta itse olin jo merellä tottunut ukkoskeliin. Meidän katosta tippui hiukan vettä läpi, mutta onneksi määrällisesti ei tullut paljoa, ja kohta oli sopivasti meidän sänkyjen välissä.

Seuraava päivä jatkui myös teemalla vaeltelu (tai ehkä kävely pikemminkin). Ajettiin Cala Llombardsin rannalle. Vaihteeksi upeita maisemia, ja kuulin suomea ekaan kertaan reilu kahteen kuukauteen!! Suunnattiin vielä yhdelle vaellusreitille ja maisemat olivat upeat. "Urheilusuorituksen" jälkeen ajettiin kaupan kautta talolle, juotiin kahvit ja syötiin donitseja.


Mentiin Klaran ja Jonaksen kanssa rannalle pomppimaan aaltoihin. Kuten perinteeseen kuuluu, rannan jälkeen siirryttiin altaaseen uimaan ja sen jälkeen iltaruoan kimppuun ja pelailun pariin.

Tiistaiaamuna lähdettiin Klaran ja Jonaksen kanssa sämpylöitä hakemaan ja käytiin samalla reissulla rannalla uimassa. Aamulla yhdeksän aikoihin on hiukan vähemmän ruuhkaa, kuin iltapäivän puolella. Lähdettiin jälleen kaikki liikkeelle kohteena Botanicactus -kaktustarha. Vähän erilaisia kasveja nähtävillä kuin Suomessa tai Pohjois-Saksassa. Ajettiin vielä samalle vaellusreitille, jolla oltiin eilen, ihailemaan maisemia.






Iltapäivällä aloin jo keräilemään tavaroitani kasaan. Syötiin illallinen yhdessä ja pelailtiin kaikki mahdolliset pelit läpi ja kävin vielä Klaran kanssa iltauinnilla.

Keskiviikkona oli aika suunnata kotiin. Kävin vielä aikaisin aamulla uimassa, ja ainoana koko porukasta kävin joka ikinen päivä uimassa. Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat ja siivottiin paikat. Kivaa lähteä takaisin kotiin, mutta tämä reissu oli aivan mahtava (kiitti hostperhe <3)! Jotenkin sekavat fiilikset, koska ollaan menossa kotiin, mutta Suomihan on mun koti, mutta nyt mulla on toinen koti Saksassa, mutta mutta... Ajettiin Palmaan lentokentälle, palautettiin vuokra-autot ja päästiin ongelmitta koneeseen. Ryanair oli yllättäen noin tunnin myöhässä, mutta päästiin lähtemään ja saavuttiin Hampuriin. Kotimatkalla syötiin terveellisesti mäkkärissä ja illalla sain jostain energiaa purkaa ja järjestää kaikki tavarani paikoilleen.

Aamupalapöytä



Minä, Birgit ja Dagmar
Oli kivaa olla jälleen hyvän hanaveden piirissä. (Mallorcalla on hanavedessä paljon kalkkia, ja siellä käytetään paljon suolaa, jottei putket, hanat sun muut menisi niin nopeasti rikki.) Oma sänky ja oma huone olivat jälleen luksusta!

12 päivää reissussa (6.-17.10.), paljon kaikkea uutta tuli nähtyä, tehtyä ja koettua. Muutama päivä vielä syyslomaa ja sitten on aika taas koululle ja normaalille vaihtariarjelle.

Liebe Grüße
Suski