Hellou!
Sain tänään ruokalassa jonottaessani sähköpostin, jossa luki: "sinut on hyväksytty YFU:n vaihto-oppilaaksi Saksaan lukuvuodelle 2018-2019". Ihanaa, mahtavaa, JEEEE, super, tätä päivää olen odottanut.
Mulla on jo kauan ollut haaveena lähtö vaihtoon. Elokuussa juuri ennen koulun (LUKION!!!) alkamista tehtiin vanhempien kanssa hakulomake, viikko sitten tiistaina mulla oli haastattelu ja nyt tänään, 8 päivää myöhemmin keskiviikkona sain tietää, että mä olen oikeasti lähdössä vuodeksi pois. Vaikka lähtöön on vielä melkein vuosi aikaa, alkaa tämä vaihtohaave muuttua pikkuhiljaa todellisuudeksi.
Alkuinnostuksen johdosta päätin tässä samaisena keskiviikkona alkaa kirjoittamaan blogia nimenomaan näistä vaihtojutuista (luettuani ensin monien muiden vaihtareiden blogega, hehe). Uskon, että mun kavereita ja sukulaisia saattaa kiinnostaa, että mitä mulle kuuluu, kun kerran tulen olemaan noin 10 kuukautta pois täältä Suomen maasta. Blogi tuntui myös järkevämmältä ratkaisulta kuin esimerkiksi ig-käyttäjä, sillä 1. mulla on niitä jo nyt ihan liikaa ja 2. isovanhempieni sometaidot eivät ole aivan parasta laatuaan, joten blogin kautta heilläkin on mahdollisuus lukea mun mietteitä ja kuulumisia.
Tosiaankin (kuten ehkä saattaa huomata :D) olen ihan täysin aloittelija bloggaamisen suhteen ja ulkoasu on melko olematon, mutta halusin saada tän homman jotenkin aluilleen. Kyllähän sitä jostain täytyy lähteä liikkeelle :D Kuvia, värejä sun muuta tulee olemaan jatkossa ehdottomasti enemmän! Tähän väliin pakko mainita, että tossa joitakin minuutteja sitten kun tein blogini ensimmäisiä askeleita, valitsin ulkoasuksikin vaihtoehdoista "yksinkertaisen", hehe. (Oli muuten mun mielestä niin hauska vitsi, et melkeen nauroin ite tolle XD)
Seuraavissa postauksissa kerron tarkemmin itestäni, tästä hakuprosessista, haastattelusta sun muusta, ajatuksista, mistä ikinä nyt sattuu tekstiä tulemaan. Kyllä tää alkusotku pikkuhiljaa tästä selviää. Vielä maininnan arvoista on se, että en lupaile mitään säännöllistä postausaikataulua. Kirjoittelen tänne sitten kun kalenterini antaa periksi.
Jos jaksoit lukea tänne asti tän mun romaanin ni kiitti, oot paras!!
CU,
Suski
