Lepää rauhassa rakas Ukki

Moin ja hei Ukki <3

Haluan kirjoitella ajatuksia ylös ja selvitellä päätäni, lukekaa jos jaksatte. En oikeastaan tiedä mikä tästä tekstistä on tulossa, mutta viimeiset päivät täällä ovat olleet kaikkea muuta kuin höyhenillä tanssimista. Vaihtovuosi ei aina ole ihania reissuja täynnä, vaikka niitäkin on tällä lomalla jo ollut. Reissailuista lisää sitten joskus myöhemmin.

Maanantaina illalla joku suomalainen numero soitti mun hostperheelle, ja tunnistin sen isin numeroksi. Hostäiti sanoi mulle, että "isäsi soittaa sinulle kohta". Tiesin jo valmiiksi ainoan tilanteen, jolloin ensin perheelle soitetaan ja sitten vasta mulle, joku läheinen oli kuollut. Saksan Nathan der Weisen lukeminen jäikin siihen, ja sain kuulla uutisen Ukin kuolemasta.

En oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa. Ukki oli pysynyt hyväkuntoisena, pystynyt asumaan kotona koko elämänsä ja käynyt ihan hiljattain vielä ruokaostoksilla. En ollut varautunut hänen lähtevän näin pian, vaikka kuolemahan tulee aina yllätyksenä. Edellisellä kerralla kun joku läheinen kuoli, olin vielä niin pieni, etten tajunnut edes mistä on kyse...

Ukki eli 85-vuotiaaksi, ehti nähdä, tehdä ja kokea valtavan määrän asioita. Hän oli YK:n joukoissa muun muassa Egyptissä ja kiersi maailman ympäri etsien itselleen vaimoa, joka lopulta löytyi melkein omalta kotipihalta. Mun hullu Ukkini hyppäsi benji-hypyn 70-vuotiaana. Hän eli täysillä.

Ukki on mun paras painikaveri, ja opin häneltä ettei aina voi voittaa. Ukin kanssa ollaan vaihdettu neniä useaan otteeseen ja päädytty siihen tulokseen, että oma nenä on paras nenä :) Ukki on ihanan leikkisä ihminen ja hän osasi kääntää surullisetkin tilanteet positiiviseen suuntaan. Tarvittaessa hän esitteli korvanheilutustaitojaan. Tuijotuskilpailu kuului myös aina ohjelmaan. Ukki sanoi, että aina pitää halata kaksi kertaa, ettei toiselle puolelle tule paha mieli. Kun äiti jutteli joka ilta Ukin kanssa puhelimessa, tykkäsin aina rääkäistä Ukin korvaan. Kun Ukki lähti meiltä kotoa, hän kiersi aina talon ympäri, varmisti kaiken olevan kunnossa, nappasi omenan suuhunsa ja ajoi kotiin.

Pehmoleluilla leikkiminen on yksi Ukin erityistaidoista. Hänellä oli kotona seuranaan muun muassa Tiikeri ja mun koira nyt vaihdon ajan. Ukki tiesi todella paljon kaikenlaista. Hän piti oman päänsä virkeänä, ja haastoi mut muistamaan setelien sarjanumeroita. Ukki on aika höppänä hyvässä mielessä ja sen huumorintajua saa etsiä kaukaa (tai ehkä ei välttämättä niin kaukaa ottaen perintötekijät huomioon XD). Ukki on ollut myös mun piano-oppilaana ja hyvänä seurana ja tukena mun koko elämäni ajan.

On vaikeaa tajuta ettei me enää nähdä toisiamme, ettei enää vaihdeta neniä keskenämme tai valitella halivajauksesta. Viime kerran nähtiin elokuussa mun sukulaisläksiäisissä ja soitin sulle sun synttäreinä lokakuussa. Siitäkin on jo pitkä aika. Sitä miettii, että olisi pitänyt soittaa vielä jossain välissä, olisi aina pitänyt olla enemmän läsnä ja esimerkiksi soittaa pianoa aina kun sä toivoit ja istuit meidän portailla yleisössä, mutta mennyttä ei voi muuttaa.

Nopealla lähdölläsi muistutit mua ja meitä kaikkia siitä, miten tärkeää on olla hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa koko ajan, koska ei sitä tiedä milloin jotain tapahtuu. Sun lähettämät joulu- ja synttärikortit sekä kuva meistä ovat mun huoneessa Saksassa nyt kunniapaikalla.

Läheisen kuolema vaihdon aikana oli yksi asioista jota pelkäsin. Nyt se sitten tapahtui. Ulkomailla on kuitenkin eri tavalla yksin ja nyt nämä reilut tuhat kilometriä tuntuvat toooodella pitkiltä. Toisaalta ei mun Suomessa oleminen olisi asioita sen kummemin muuttanut. Olisin nähnyt sut muutaman kerran useammin ja silti pyöritellyt päässäni samoja kysymyksiä kuin nytkin. Olen surullinen, mutta tiedän, että sä haluat mun jatkavan seikkailuani eteenpäin täällä ja sitten Suomessa. Elämä jatkuu.

Olisi myös epänormaalia olla surematta. Suruhan kuitenkin merkitsee sitä, että olit mulle tärkeä ihminen ja olet edelleen. Kestää tosin jonkin aikaa ennen kuin tajuan ettet kävele enää nurkan takaa moikkaamaan tai esittele pianonsoittotaitojasi. Muistot onneksi säilyvät aina <3

Viime päivinä sää on ollut tosi nätti. Sä varmaan totesit, että nyt tää sade saa häipyä ja aurinko paistaa. Oot nyt enkelinä taivaassa ja sulla on kaikki hyvin. Oon saanut yhden arvokkaan suojelusenkelin lisää ja tiedän, että jeesaat mua joka ikinen hetki. Oot opettanut mua arvostamaan elämää ja ihmisiä mun ympärillä. Mun on aika tepastella toivottavasti vielä kymmeniä vuosia tämän hassun pallon päällä ja kokea asioita. Me nähdään vielä joskus, mutta sitä hetkeä kuuluukin vielä odottaa. Sitä ennen, se on moro ny.

Paljon haleja koko suvulle Suomeen <3 Varsinkin äidille lähetän paljon lisävoimia muita unohtamatta!!

Olet rakas ja ikävä on kova.
Kiitos Ukki <3

-Suski