Uuden oppimista

Moin!

Jännää, miten nopeasti ihminen muuttuu, kun alkaa rakentamaan toisessa maassa uudelleen omaa elämäänsä. Ihan kaikki kielestä ruokakauppoihin ja ikkunoista bussikorttiin ovat erilaisia. Jo noin seitsemän viikon vaihtarina olon jälkeen sitä huomaa muuttuneensa aika paljon ja oppineensa ihan älyttömästi kaikenlaista.

Kieli
Onneksi olin lukenut saksaa jo seitsemän vuotta koulussa ja tehnyt sen eteen töitä. Mutta koulussa kielen oppiminen on ihan erilaista. Tunteja on Suomilukiossa kolme kertaa viikossa, ja jos sanoja luetaan, niin syynä on sanakoe. Toisessa maassa kielen oppiminen on paljon tehokkaampaa, ja oppimismotivaatio on korkeammalla, koska kieli on avainasemassa kaikessa. Kun osaa kielen, pystyy ilmaisemaan itseään, sitä miltä tuntuu, pystyy kommunikoimaan, ja vastaavasti ymmärtämään, mitä muut sanovat. Näiden reilu seitsemän viikon aikana mun saksan ääntäminen on kehittynyt aivan älyttömästi (eikä saksalainen r enää tuota päänvaivaa), ja uusia sanoja oppii noin 5-10 per päivä.

Uskallus puhua ei ole ollut mulle täällä mikään ongelma. Perheen kanssa olen jutellut paljon, ja olen sanonut, että aina saa ja pitää korjata, jos sanon jotain väärin. Kavereiden kanssa juttelu on myös rentoa, vaikken aina ihan tiedä miten joku asia pitäisi sanoa. Kun päätavoitteena on saada itsensä ymmärretyksi, niin minulla on ainakin virheidentekopelko täysin kadonnut. Koulussa ja luokassa kielen tunnilla tunnelma on aivan erilainen, ja ainakin minulla on paljon enemmän paineita siitä puhunko oikein. Välillä tulee sanottua jotain aivan hölmöä, mutta kun osaa nauraa itselleen, niin all good.

En vielä näe unia saksaksi, mutta huomaan miten eri tavalla mun aivot rekisteröivät kielet vaihdossa ollessa kuin suomessa. Nyt aivoni tajuavat, että on suomi, ja sitten kaikki muu. Esimerkiksi englannin lauseentuotanto tuntuu hassulta, koska koko ajan saksa änkee päälle, koska se on täällä toki pääkieli. En edes halua tietää missä kunnossa mun ruotsi on XD Mutta saksankielisiä unia odotellessa.

Koulu.
Tekniikkaa on aika kova ikävä, mutta piirtoheittimiin, liitutauluihin ja mustekyniin on jo ehtinyt tottua. Koulusta olen kirjoitellut enemmän, joten en nyt rupea kaikkea vertailemaan. Nyt löydän jo ongelmitta luokkiin, tiedän, miten ruokailussa kuuluu toimia, tunnen ihmisiä, mulla on kavereita, miten koulun sovellus toimii, miten tehdä sitä ja tätä. Ainoa mikä vielä tuottaa ongelmia on kaapin lukko. Ehkä muutama kouluviikko ja sitten osaan avata kaapin ensimmäisellä yrittämällä.

Liikkuminen.
Uudessa elinympäristössä on ensimmäiset pari viikkoa aika pihalla mistä minne mennään. Täällä ei myöskään ole käytössä ruutukaavaa, joten kaikki tiet ja kadut ovat kivan mutkikkaita. Nyt tiedän jo aika hyvin missä asiat sijaitsevat ja miten mun pyörän vaihteet toimii (siinä tais mennä 3 viikkoa, eli 15 edestakaista pyöräilymatkaa kouluun).

Ruoka.
Ensimmäisellä viikolla oli koko ajan nälkä, sillä täällä syödään vain se kolme kertaa päivässä. Nyt tuntuu jo täysin normaalilta elää rytmillä aamupala noin klo 7, lounas noin klo 13 ja iltapala klo 20 nurkilla. Itse ruoka ei ole kovin erilaista, mutta leipää syödään ihan sikana, juusto on yleisesti rasvaisempaa (onneksi löydettiin tällä viikolla 18% juustoa <3) eikä täällä syödä läheskään niin paljon kasviksia. Perhe oli aluksi ihan suu auki, kun aina otin aamu- ja iltapalapöytään kurkkua ja tomaattia, mutta nyt muutkin nappaavat niitä leivän päälle.

Ruokakauppa.
OWO-postauksessa kerroin ihmetteleväni pieniä pakkaustiloja, mutta nyt tiedän myös miksi täällä sellaiset on. Kauppaan mennään ensinnäkin lähes poikkeuksetta autolla, ja otetaan muovikori mukaan (sellanen iso, joka mahtuu kärryyn). Kassalla on ylipitkä kassahihna, jolle saa varmasti lastattua kaikki ostokset. Sitten kun oma vuoro tulee, parkkeerataan kärry pakkauspaikalle, ja lastataan tavarat suoraan takaisin koriin. Kangas- tai muovikasseja ei käytetä täällä melkein ollenkaan. Nyt systeemi tuntuu aika näppärältä, vaan iso kori mukaan ja menoksi. Aluksi oli tosin totuttelemista. Ja maksuasioihin liittyen käteisen käyttö ja 1 ja 2 sentin kolikot osaavat välillä ärsyttää, mutta yleensä isommissa marketeissa pystyy maksamaan myös kortilla.

Seitsemässä viikossa on ehtinyt oppia perusasiat, miten Saksassa kuuluu toimia. Naapureiden moikkaaminen ja kaikki arkiset asiat alkavat olla täysin normaaleja. Näin lyhyessä ajassa huomaa muuttuneensa muutenkin ihmeellisen paljon. Kun on pois omalta mukavuusalueeltaan, ja lähes kaikki on erilaista, ottaa aivan eri tavalla vastuuta itsestään ja oma asenne muuttuu.

Koin jo Suomessa ennen lähtöä olevani melko aikuismainen ja itsenäinen, mutta uudessa maassa vaihtarina sitä kasvaa vielä enemmän. Itsestään joutuu ottamaan ihan eri tavalla vastuuta. Rohkeus kokeilla uutta kasvaa täällä, sillä kaikki on uutta, ja miten sitä muuten oppii sopeutumaan, jos ei mene kertaakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Olen sanonut täällä ihan kaikkeen kyllä, ja koskaan ei ole kaduttanut. Ensimmäisellä kouluviikolla pääsin mukaan Tanskan-reissulle. Viime viikolla lähdin tunnin varoitusajalla illalla Papan kanssa koululle kuuntelemaan vitosluokkalaisten eli uusien Gymnasiumin oppilaiden lauluesityksiä, ja lopulta tapahtuman jälkeen jäin koululle juttelemaan kaikkien musaopettajien kanssa <3

Suomessa halusin aina tietää kaiken mahdollisimman etuajassa, ja mulla oli koko ajan kiire. Nyt koulu ei stressaa alkuunkaan ja tuntuu siltä, että mulla on paljon enemmän aikaa ihan elää ja lähteä spontaanisti mukaan tekemään milloin mitäkin. Ei vaihtovuosi ole mikään ongelmaton lomavuosi, mutta ainakin mulla on enemmän aikaa pitää hauskaa, ottaa aikaa itselle ja stressata vähemmän.

Jos se ei tapa se vahvistaa. Tämän muistan aina, kun on vaikeampi hetki. Mulla on toki koulussa muutama inhokkiaine, mutta aina jokaisen tunnin jälkeen tulee todellinen voittajafiilis, että tästäkin selvittiin. Suhtautuminen haasteisiin on myös muuttunut, koska täällä niitä tulee melkein joka päivä eteen. Niiden myötä ongelmanratkaisukyky on kehittynyt, ja varsinkin kielellisissä asioissa kiertoilmaisujenkäyttökyky aina vain paranee :D

Hymyily, itselle nauraminen, päivittäiset motivaatiopuheet ja oma asenne vaikuttavat ihan älyttömästi yleisfiilikseen. Olen aina ollut positiivinen ihminen, mutta vaihto on opettanut lisää positiivisuuttakin. Suomessa en olisi ehkä hirveästi nauranut, jos koulusta kotiin pyöräillessä kastun kaatosateessa aivan läpimäräksi, mutta täällä sekin oli yksi elämys, ja olin kuin lapsi leikkipuistossa.

En malta odottaa mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Vaihtovuosi oli juuri oikea päätös ainakin mulle. Vaihto on antanut jo älyttömän paljon kaikkea, ja toivon ottavani aikanaan Suomeen mukaan positiivista asennetta, lisää hymyilyä ja itseni motivoimista sekä iloa ja rentoutta. Nyt on kuitenkin vielä paljon koettavaa täällä, ja kotiinpaluuta on turha mietiskellä. Kolmen viikon syyslomasta nauttiminen on tämän hetken pääasia!

Tällä kertaa aika tekstipainotteinen postaus, mutta seuraavassa päivittelen taas kuulumisia ja lisäilen joukkoon enemmän kuvia :)

Terkkuja Suomeen ja tsemppiä ekaan koeviikkoon!!
Suski